Kuntokartoitukset ja korjaussuunnitelmat

Vanhan talon hankinta on aina jonkintasoista riskinottoa. Rakenteita avaamatta on vaikea varmistua löytyykö talosta lahoa, hometta tai hyönteisvauriota. Yhtä oleellista kuin vaurion havaitseminen kuntokartoituksen yhteydessä, on myös vaurion syyn selvittäminen, jotta tilanne voidaan korjata kestävällä tavalla.

Jokaisen vuosikymmenen rakentamisessa on omat luonteenomaiset vahvat ja heikot puolensa. Samalla rakennustapa on muuttunut todella rajusti 1960-luvusta eteenpäin. Voidaankin sanoa, ettei 1900-luvun alun ja 2000-luvun alun pientaloissa ole juuri muuta yhteistä kuin käyttötarkoitus.

Rakennustavan muuttumisen takia eri ikäiset rakennukset myös vaurioituvat eri tavoilla. Tämän takia 1980- ja 1990-luvun kohteita läpikoluamalla kannuksensa hankkinut rakennusinsinööri ei välttämättä ole paras henkilö tulkitsemaan, miksi 1920-luvun hirsitalon nurkka on vaurioitunut – saati kertomaan miten se tulisi korjata.

Me erotamme rankarunkoisen rakennuksen hirsirunkoisesta, Me tunnemme alalaattapalkiston toiminnan ja riskit kuin omat taskumme, Me olemme omin käsin uusineet rossipohjia hirsipaikkoja myöden vesivahinkojen jäljiltä. Kreosootti, asbesti, lattiasienet, erilaiset homeet, ilmavuodot ja ilmanvaihdon ongelmat ovat meille jokapäiväistä leipää. Me emme takuuvarmasti suosittele korjauksiin villojen vaihtamista ja rakenteiden tiivistämistä höyrynsululla!